Kuvituskuva Unplashistä.

Halloween lähestyy, mutta tänä vuonna kauhurekvisiittaa ei tarvitse hakea kaupasta. Valtiovarainministeriö toimitti melkein tuhat sivua materiaalia suoraan kotiin.

Meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus: yhteensä 987 sivua vaihtoehtoja julkisen talouden vahvistamiseen. Lapsilisiä, opintorahaa, eläkkeitä, työttömyysturvaa. Koko suomalaisen arjen kalusto levällään kuin kuolinpesän tyhjennysmyynnissä.

Heti alkuun kuitenkin se tärkeä asia: kyse on vaihtoehtokartoituksesta, ei päätetystä leikkauspaketista eikä suosituksesta toteuttaa kaikkea. Listan julkaiseminen ei itsessään käynnistä vaihtoehtojen toteuttamista. Päätökset vaativat erillisen poliittisen käsittelyn.

Eli ei, lapsilisäsi ei lakannut tämän tekstin lukemisen aikana.

Mutta kyllä minä silti kysyn: mitä helvettiä tässä maassa oikein tavoitellaan?

Kuvituskuva Unplashistä.

Edellisetkin tikit ovat vielä auki

Tämä lista ei saavu Suomeen, jossa kaikki kelluvat tyytyväisinä turvaverkon päällä ja pohtivat, mihin ylimääräiset rahat käyttäisi.

Asumistukea leikattiin jo vuonna 2024. Työttömyysturvan lapsikorotukset ja 300 euron suojaosa poistettiin. Se tarkoitti, että myös pienistä työtuloista alettiin vähentää työttömyysetuutta aiempaa herkemmin.

Vuonna 2025 yleinen asumistuki loppui omistusasuntoihin ja omaisuus alkoi jälleen vaikuttaa tuen saamiseen. Tämä voi koskea myös pienyrittäjää, jonka kotitalous tarvitsee tukea asumiseen. Yrittäjä kun ei automaattisesti tarkoita ihmistä, joka säilyttää vaihtorahansa kultaharkoissa. päinvastoin, hän todennäköisesti repii kaiken selkänahastaan.

Valtaosa opiskelijoista siirtyi yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisään. Nälkä alkaa olla yleisempi vieras kuin kurssisuoritus hyväksyttynä.

Eläkkeensaajan asumistukea kiristettiin, ja lääkekorvausten alkuomavastuu nousi vuonna 2025 viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen euroon.

Kaikki muutokset eivät osu kaikkiin samalla tavalla. Mutta samalle ihmiselle niitä voi osua monta. Ja tulos on karu. Todella karu.

Ministeriön taulukossa ne ovat eri riveillä. Kotona ne ovat samassa jääkaapissa. Jossa toivottavasti palaa edes valo.

Vuokranantajaa ei juuri lämmitä selitys, että asuminen, työttömyys ja lääkkeet käsiteltiin päätöksenteossa erillisinä kokonaisuuksina.

Lapsiperheelle sakset, opiskelijalle lainahakemus

Uudessa vaihtoehtovalikoimassa käsitellään muun muassa seuraavia:

  • Lapsilisien lakkauttamista tai sisarus- ja yksinhuoltajakorotusten poistamista sekä varhaiskasvatusmaksujen korottamista.
  • Opintorahasta luopumista.
  • Työeläkkeiden indeksijäädytyksiä, kansan- ja takuueläkkeen indeksisuojan poistamista sekä takuueläkkeen lakkauttamista.
  • Etuuksien indeksijäädytyksiä ja alennettujen arvonlisäverokantojen korottamista.
  • Ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäiskeston lyhentämistä 300 päivään.
  • Suorien avustusmuotoisten yritystukien leikkaamista. Vaikutus pienyrittäjään riippuisi siitä, saako yritys tällaisia tukia — kaikki eivät saa.

Nämä eivät ole yksi yhdessä toteutettavaksi päätetty paketti. Mutta vaihtoehtoina ne kertovat, millaisia ovia ollaan valmiita avaamaan. Ja tämä on pysäyttävää. Että nämä asiat ovat edes tarjolla, niis sopii kysyä, että mitä vittua!?

Nämä ihmiset, jotka ovat olleet tätä laatimassa ovat myös itse hyötyneet näistä asioista. Miten helvetissä voi nukkua yönsä hyvin, jos ja kun laatii tälläisen esityksen ja vinkkilistan!?

Ja kaiken siellä takana ei ole mikään abstrakti menoerä. Siellä on ihminen. Perhe. Veronmksaja.

Lapsilisien tai takuueläkkeen poistamisen arvioidaan myös lisäävän toimeentulotuen tarvetta. Eikä tässä ole mitään ihmeellistä. Ihan on pääteltävissä maalaisjärjellä. Jos sitä saa käyttää.

Eli ihminen ei katoa. Nälkä ei katoa. Vuokra ei katoa.

Hänet vain ohjataan toiselle luukulle todistamaan uudelleen, ettei rahaa ole.

Onpa tehokasta. Köyhyys ei vähene, mutta ainakin se saa uuden hakemusnumeron.

Varakkaalle hiustenleikkuu, pienituloiselle amputaatio?

Kuvituskuva Unplashistä.

On tässä kohtaa oltava rehellinen: on myös varakkaampiin ja omistajiin osuvia vaihtoehtoja.

Mukana ovat listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistaminen, maapohjan kiinteistöveron korottaminen ja eläketulon lisäveron kiristäminen. Yritystukien leikkaaminenkaan ei koskisi vain pieniä yrityksiä.

Hyvä niin.

Mutta se, että kaikille löytyy listalta jotakin, ei vielä tee kokonaisuudesta oikeudenmukaista.

Yhdelle jää vähemmän sijoitettavaa. Toiselle vähemmän syötävää. Molemmilta on teknisesti nipistetty, mutta vain toinen joutuu miettimään, voiko lääkkeen hakea ennen seuraavaa maksupäivää.

Siksi en tyydy kuulemaan, että ”kaikki osallistuvat”.

Haluan tietää, mitä osallistumisen jälkeen jää jäljelle.

Jos nykyisen kaltainen hallitus jatkaa, en itse panisi viimeisiä eurojani sen varaan, että raskain lasku vietäisiin varakkaimpien pöytään. Se on poliittinen arvioni, ei tieto tulevista päätöksistä.

Ei tarvitse olla Einstein epäilläkseen, että tutuille leikkauspoluille löydetään uudelleen. Varsinkin kun reitti pienituloisen kukkarolle tuntuu olevan merkitty hallinnossa heijastintolpilla.

Koulu yskii — poistetaanko seuraavaksi huoltokirja?

Opetushallituksen lakkauttaminen on noussut esiin perussuomalaisten omassa säästöesityksessä. Sitä ei pidä sekoittaa vahvistetuksi osaksi VM:n kartoitusta.

Virastoa saa arvioida ja hallintoa uudistaa. Yksikään organisaatio ei ole suojeltu muinaisjäännös.

Mutta ennen purkupallon tilaamista pitäisi selvittää, mitä tehtäviä tarvitaan, kuka ne jatkossa hoitaa ja mistä todellinen säästö syntyy.

Tehtävä ei muutu ilmaiseksi sillä, että sen tekijältä viedään nimikyltti.

Suomalaisesta koulutuksesta on syystä oltu ylpeitä, mutta vanhoilla saavutuksilla ei voi lämmittää luokkahuoneita loputtomiin. Vuoden 2022 PISA-tuloksissa Suomi oli edelleen OECD-keskiarvon yläpuolella, mutta oppimistulokset olivat heikentyneet selvästi.

Voisiko Opetushallituksen lakkauttaminen heikentää niitä lisää? Sitä ei voi päätellä pelkästä organisaation nimestä. Ratkaisevaa olisi, mitä asiantuntemukselle, tehtäville ja resursseille tapahtuisi.

Mutta jos koulutuksen ongelmia ratkaistaan vain leikkaamalla tukea ja osaamista, suunta kuulostaa yhtä vakuuttavalta kuin auton peittämällä jesarilla moottorin vikavalo. Tähän muuten sentin pala sähköteippiäkin toimii hyvin, mutta ei korjaa vikaa. Kuitenkin se ärsyttävä valo häviää.

Vaan entäs sitten STT. Ziissus!!! Jotenkin tulee mieleen John Grayn kirja: Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta, joka on kirjoitettu 1992, ja suomeksi se on ilmestynyt 1995.

Kuumemittarin rikkominen ei kuitenkaan ei laske kuumetta.

Entä siellä päätöspöydän omalla puolella?

Kartoituksessa käsitellään myös kansanedustajien määrän vähentämistä. Poliittista järjestelmää ei siis ole jätetty kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Suoranainen ihme on tämä!

Sen sijaan en ole pystynyt varmistamaan, löytyykö kokonaisuudesta nimenomaisia vaihtoehtoja ministerien tai kansanedustajien palkkioiden leikkaamiseen tai avustajien määrän rajoittamiseen. En siis väitä, ettei niitä ole. En vain keksi puuttuvaa tietoa oman närkästykseni koristeeksi.

Mutta kysyä saa.

Ei ministerin palkkion pienentäminen yksin valtiontaloutta pelasta. Silti esimerkillä on merkitystä.

Yhteiset talkoot alkavat maistua vähän erikoisilta, jos yksi porukka tuo paikalle selkänsä ja toinen megafonin, jolla kerrotaan, mistä selkä taipuu vielä lisää.

Keväällä ei pitäisi ostaa pelkkää vaalimainosta

Seuraavat eduskuntavaalit pidetään 18. huhtikuuta 2027.

Niissä ei valita hallitusta suoraan, mutta valitaan eduskunta, jonka pohjalta hallitus muodostetaan. Siksi kyse on myös siitä, millaiselle arvopohjalle seuraavaa kautta rakennetaan.

Totta kai hallitusneuvotteluissa tehdään kompromisseja. Mutta kompromissi ei saisi olla taikasana, jolla vaalilupaus muutetaan vastakohdakseen ja oletetaan äänestäjän vain nyökkäävän.

Minulle nykyinen hallituskausi on opettanut, ettei vaalimainoksen lämmin katse takaa lämmintä lopputulosta. Ja kaikki mitä nykyinen hallitus päästää suustaan on päinvastaista. Vähän kuin Putinilta Venäjältä. Elämme hulluja… anteeksi! Siis täysin päättömiä aikoja.

Ensi keväänä haluan kuulla vähemmän ympäripyöreää ”Suomi kuntoon” -puhetta ja enemmän vastauksia siihen, kuka remontin maksaa. Mielellään ihan konkreetisia esimerkkkejä.

Ja kenet jätetään rakennustöiden ajaksi pakkaseen. Anna kun arvaan..?

Missä on se Suomi, johon minä kasvoin?

En varmasti ole ainoa, joka miettii, missä on se synnyinmaa ja ne arvot, joista oppi olemaan ylpeä.

En kaipaa kuvitteellista menneisyyttä, jossa kaikki oli täydellistä. Ei ollut. Kaukana siitä.

Mutta minulle opetettiin, että heikompaa autetaan. Että koulutus avaa ovia myös sille, jonka vanhemmilla ei ole varaa ostaa niitä auki. Että sairastuminen, työttömyys tai vanhuus eivät ole luonnevikoja.

Nyt turvasta puhutaan liian usein kuin se olisi jokin perusteeton kanta-asiakasetu.

En tiedä, mitä tukia kukin kartoituksen laatija tai leikkauksia kannattava päättäjä on itse saanut. Mutta hekin ovat eläneet yhteiskunnassa, jossa on ollut julkista koulutusta, terveyspalveluja ja turvaverkkoja.

Jos itse on päässyt sillan yli, ei sillan purkamista pitäisi myydä seuraavalle kannustimena opetella hyppäämään.

Halloweenin kovin kolina ei tule koristeista

Velkaantuminen on todellinen ongelma. Sitä en todellakaan kiistä. VM perustelee kartoituksia pitkään jatkuneella alijäämällä ja kasvavilla velanhoitomenoilla.

Mutta säästö ei muutu hyväksi päätökseksi vain siksi, että sen edessä on iso euromäärä.

Minä haluan tietää myös, mitä se maksaa myöhemmin terveydessä, osaamisessa, toimeentulossa ja luottamuksessa.

Tämä lista ei ole vielä päätös. Juuri siksi siitä pitää puhua nyt — eikä vasta sitten, kun leikkaus on tehty ja ohjeeksi annetaan uusi verkkolomake.

Näin halloweenin aikaan edesmenneet sukulaiseni taitavat jo järjestää haudoissaan ylimääräistä kokousta: luut kolisee ja tuhkät pöllyää. Halloween saattaa tuoda yllättäviä asioita eteen.

Sillä jos kaiken ihmistä pinnalla pitävän voi nimetä ylimääräiseksi menoksi, jäljelle jää aika kylmä maa.

Sellainen, jossa pelastusrenkaat myydään säästösyistä — ja rannalta huudetaan, että uisit nyt vähän yritteliäämmin. Tai suomalaisittain “älä ainakaan mene sinne!!!”

Kukaanhan ei meistä vielä tiedä mitä ensi kevät vaaleissa tuo tullessaan. Mutta jokaisella meistä on edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa. Tämän helvetin hässäkän jälkeen on enemmän kuin toivottavaa, että käy itselleen sopivallle edustajalle antamassa äänensä.

Mutta totta puhuen: Minun luottamus tähän yhteiskuntaan on alle absoluuttisen nollapistee.

Leave a Reply

Räpätäti

Räpätäti on vahvasti keski-ikään ehtinyt, mutta kaukana kukkahattutädistä. Aina säännöllisen epäsäännöllisesti törmää erilaisiin asioihin ja ilmiöihin, joista täti innostuu räpättämään.

Let’s connect