Asuin aikoinaan hevonkuusen kukkaruukussa, jossa lähin S-market oli 50 kilometrin päässä. Ja sitten Kela päätti lopettaa sairaspäivärahat. Eli elämä tarjosi kaksi vaihtoehtoa: keksiä tuloja tai alkaa harjoitella askeettista elämäntapaa, jossa ruokavalio koostuu lähinnä luottamuksesta ja huonekasveista, metsän sienistä ja multaisista porkkanoista, jos olivat sattuneet kasvamaan. Kahvin tilalla kuivattua voikukanjuurta.

Vuonna 2015 puhelinmyyntiä pystyi jo tekemään etänä, mutta usein omalla yrityksellä. Tai no, ei ihan omalla yrityksellä, myös kevytyrittäjänä, mutta tuo työnteon muoto oli silloin vielä varsin uusi.

Muistaakseni vaihtoehtoja oli silloin tasan kaksi: Ukko ja Eezy. Kokeilin ensin Ukkoa, mutta sen palvelumaksujen takia siirryin halvempaan Eezyyn. Koska joka sentti oli tarpeen.

Minulle kevytyrittäjyys oli helpoin ratkaisu, koska en suoraan sanottuna tiennyt yrittäjyydestä paskaakaan. En tiennyt, miten verot toimivat. En tiennyt, mitä tarkoittaa alv. En tiennyt, tarvitseeko minun perustaa yritys, hankkia kirjanpitäjä vai vain istua nurkkaan ja odottaa, että joku viranomainen ilmestyy ovelle. Viimesin olisi varmasti tullut oven taakse, jos en olisi tehnyt mitään. Tuolloin kevytyrittäjyys kuulosti paljon selkeämmältä vaihtoehdolta kuin oma yritys, vaikka skeptikkona mielessä kävi, että voiko tämä edes olla laillista. No, laillista on, kuten nykyään jo tiedämme.

Kevytyrittäjyyspalvelu hoiti byrokratiaa puolestani. Verot, maksut ja muut viralliset asiat menivät oikein samalla, kun itse opin oman työn ohessa lukemaan viranomaisten kapulakieltä. Tässäkin on hyvä muistaa, että vaikka jokin palvelu hoitaa tätä puolestasi, olkoot sitten kirjanpitäjä tai kevytyrittäjyyspalvelu, niin ihan itse olet vastuussa siitä, että asiat menevät oikein. Siksi sitä kapulakieltäkin tavasin. Ja opettelin.

En siis siksi, että olisin ollut erityisen innostunut verotuksesta. Vaan siksi, että sain tehdä työtä, saada palkkioita ja oppia yrittäjyyttä ilman sitä, että ensin piti ostaa kokonainen yritys. Tai todeta puolessa vuodessa, että vituiks meni. Saatika yrittää selittää virnaomaisille tekemisiäni jälkikäteen.

Nykyään vaihtoehtoja on enemmän kuin järkeä

Nykyään erilaisia laskutus- ja kevytyrittäjyyspalveluja on vaikka kuinka paljon. Ja niiden palvelumaksutkin vaihtelevat paljon. Mutta niin vaihtelee myös se, mitä palveluun oikeasti kuuluu.

Joten vertailu ei nykyään ole ihan yhtä suoraviivaista kuin se oli minulla aikoinaan. Silloin valinta oli aika yksinkertainen:

  • Ukko: toimii, mutta maksaa
  • Eezy: toimii ja maksaa vähemmän

Nykyään pitää vertailla palvelumaksuja, vakuutuksia, kulukorvauksia, ulkomaan laskutusta, perintäpalveluita, nopeaa palkanmaksua ja sitä, mitä kaikkea palvelumaksuun oikeasti sisältyy. Eli nykyään valinta ei useinkaan ole enää vain sen välillä, mikä on halvin. Vaan sen välillä, mikä on järkevin sinun tarpeisiin. Vähän kuin puhelinliittymänkin kilpailutus: kyllä sinulle myydään 5G netti, vaikka puhelimesi tukisi vain 4G:tä, etkä käyttäisi sitä kuin soittamiseen ja tekstareihin.

Miksi kevytyrittäjänä laskuttaminen voisi olla hyvä idea?

Nyt, kun taas töitä on tullut haettua, ajatus on myös se, että josko tekisi kevytyrittäjänä laskuttaen. Että en hakisikaan säännöllistä, turvallista palkkatyötä, vaan tekisin sitä mitä osaan ja saan muun muassa vapaamman työajan. Tämä viimeinen etenkin kiinnostaa siksi, että niin minun kun monen muunkin kokemukset nykyisestä työelämästä ovat ne, että kyllä kaikki revitään irti, niin pitkään kunnes tulee “akuutti keskivaikea stressireaktio” eli tuttavallisemmin hermoromahdus. Mitään et saa sitten takasin, ja vaikka toipumisesi vaatisi lepoa, niin juu… ei muuten tuo ole sairaspäivärahaan oikeuttava diagnoosi ja edes työnantajan ei aina välttämättä tarvitse maksaa sairasajan palkkaa.

Ja koska näihin suhtautuminen tuntuu olevan niin nihkeää, että ehkä niihin on hakijoita vähemmän. Ja jos hakijoita on vähemmän, kilpailu on vähäisempää. Yksinkertaista. ämä ei tietenkään tarkoita, että kevytyrittäjänä olisi automaattisesti helpompaa. Ei ole. Mutta se voi tarjota reitin, jota ei kaikki ole vielä löytäneet, tai edes halunneet kokeilla. Ja oman kokemukseni mukaan, harvassa on ne työnantajat, jotka eivät olisi valmiita tekemään heille itselleen yksinkertaisempaa sopimusta, jossa itse huolehdit eläkkeistä ja veroista. Vaikka näitä paikkoja ei julkisesti yhtä paljon olekaan tarjolla kuin palkkatöissä. Joskin mitkä niistä sitten vastaa omaa alaasi ja kuinka paljon niistä ilmoituksista löytyy varoitusmerkkejä, jotka ei suinkaan huuda “HAE, HAE, HAE!” vaan ennemmin “JUOKSE!!! JUOKSE LUJAA!!!”

Ja minulle kevytyrittäjyys on aina ollut enemmän kuin pelkkä tapa laskuttaa. Se on ollut tapa tehdä työtä omilla ehdoilla. Pitää paremmin huolta itsestäni. Enemmän aikaa perheelleni ja läheisilleni.

Miksi minä olen nauttinut kevytyrittäjyydestä?

Olen nauttinut kevytyrittäjyyden suomasta vapaudesta.

Vaikka toimeksiantajalta tulee ohjeet, miten työtä toivotaan tehtävän, työssä minulla on aina ollut enemmän vapauksia tehdä kuten parhaaksi näen, kuin mitä olisi ollut palkkatyössä.

Minä olen voinut itse rytmittää työpäiväni. Minä olen voinut pitää vapaita lähes silloin kuin haluan. Tietenkään palkka ei juokse, jos päätän nyhjätä sohvan nurkassa ja vahdata leffaa. Mutta se on silti oma valintani. Harva työnantaja tykkää hyvää, jos puolen tunnin ruokatauosta tuleekin 45 minuutin kävely, vaikka palaat miten virkeänä takaisin työpisteelle.

Ja juuri tämä on se, mikä minussa kevytyrittäjyydessä toimii.

En ole pakotettu tekemään töitä tietyllä tavalla. Minä saan itse päättää, miten teen työn, kunhan lopputulos on hyvä. Minun harvoin tarvitsee istua Teams palaverissa klo 8.15, koska yleensä toimeksiantajanikin ovat halunneet herätä vasta kukonpierun jälkeen.

Tämä ei tietenkään ole kaikille. Mutta minulle se on toiminut.

Vertailu: viisi tunnettua kevytyrittäjyyspalvelua

Tässä on hyvin tiivis vertailu viidestä tunnetusta tai käytetyimmästä kevytyrittäjyyspalvelusta. Ainakin näiden mainokset vilahtelevat somefeedeissäni aktiivisesti. Tarkoitus ei ole tehdä täydellistä markkina-analyysia. Tarkoitus on vain antaa hyvin karkeasti suuntaa antava kuva vaihtoehdoista ja muistuttaa, että vertailu pitää tehdä omalla laskutuksella.

PalveluPalvelumaksuMitä palvelumaksu sisältääUlkomaan laskutusPerintäpalvelut
Eezy Kevytyrittäjät4% + EezyTurva 3%Laskutus, lakisääteiset maksut, EezyPay, laskujen lähetys, ulkomaan laskutusKylläKyllä, lisäpalveluna
UKKO Kevytyrittäjä ilman Y-tunnusta5% + UKKO Turva 3%Laskutus, byrokratia, vakuutukset, sopimuspohjat, oikeudellinen tukiKyllä, lisäpalvelunaKyllä, lisäpalveluna
Omapaja3,95% + vakuutusturva 3%Laskutus, lakisääteiset maksut, vakuutusturva, kulukorvaukset, asiakastukiKylläKyllä, lisäpalveluna
OP Kevytyrittäjä Y-tunnukseton5% + Turva 2,5%Laskutus, lakisääteiset maksut, vakuutukset, perintä, EU-laskutusKyllä, EU-maihinKyllä, sisältyy
PalkkaOnline1,9%Laskutus, lakisääteiset maksut, perintä, mobiilisovellusKylläKyllä

Kuten taulukosta näkyy, niin sisällöt ovat aika erilaisia. Jos nyt olisin aloittamassa ensimmäistä kertaa kevytyrittäjänä, niin yhäkin UKKO olisi minulle houkuttelevin vaihtoehto, jo pelkästään oikeudellisen neuvonnan ja sopimuspohjien takia. Vaikka se näyttäytyykin kalleimpana. Kuitenkin mieltäisin sen niin, että tuo palvelumaksu voisi epäselvissä tilanteissa maksaa itsensä äkkiä takaisin.

Mutta koska tiedän jo humpan juonen ja miten sen askeleet menee, niin tämän kevyen vertailun tein myös siksi, että itselläni on tässä oma lehmä ojassa. Jos voin vieläkin säästää palvelumaksuissa, niin miksi en niin tekisi. Ja parastahan tässä on se, että minun ei tarvitse irtisanoa kirjanpitäjää, voin vain vaihtaa käyttämääni palvelua ja ilmoittaa siitä toimeksiantajalleni. Tai laskuttaa uutta toimeksiantoa edullisemman kautta.Mutta onko minun järkevää vaihtaa, niin se onkin kokonaan toinen kysymys. Ja visoitahan minulla olisi taas vaikka muille jakaa itseni työllistämiseen.

Kevytyrittäjä ei välttämättä ole oikeutettu alv-huojennukseen

Tämä on myös tärkeä muistutus. Kevytyrittäjä ei välttämättä ole oikeutettu alv-huojennukseen. Ja tämä kannattaa huomioida jo hinnoittelussa.

Ai miten niin ei oo? No, koska et toimi omalla y-tunnuksella, etkä ole myöskään kevytyrityspalvelun ainoa käyttäjä, joten heidän vuositason laskutus paukkuu reippaasti yli alv-rajan. Kevytyrityspalvelu antaa sinun kuitenkin laskuttaa heidän y-tunnuksen turvin, mutta y-tunnusta ei voi käyttää esim. lainojen hakemiseen. Mutta minä en sellaista tarvi.

Jos laskuttaa kevytyrittäjänä, pitää selvittää, onko oikeutettu alv-huojennukseen vai ei. Joissakin tapauksissa tämä voi olla mahdollista, mutta se ei ole kiveen hakattua. Ja jos ei ole, pitää laskea, miten se vaikuttaa hintaasi. Vastaavasti taas toimeksiantajan kanssa sopimuksissa puhutaan aina alvittomista hinnoista.

Verohallinnon mukaan kevytyrittäjä on arvonlisäverovelvollinen, jos saa kalenterivuoden aikana työkorvauksia yli 20 000 euroa, joten jos aikoo itsensä tosissaan työllistää, niin alv kannattaa laskea hintaan mukaan jo heti alusta lähtien.

Miten tämä eroaa palkkatyönhausta?

Tällaista työtä hakeminen ei oikeastaan paljon muutu palkkatyönhausta. Ainoastaan sopimusten kanssa pitää olla tarkempana. Ja kaikki olennainen kannattaa kirjata sopimukseen. Mitään ylimalkaista sopimusta ei pidä, eikä kannata hyväksyä.

Tässä lista siitä, mitä ainakin pitää sopimuksesta löytyä:

  • Palkkionmaksun perusteet
  • Maksuaikataulut
  • Viivästyskorot
  • Missä ja miten mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan
  • Mitä työtä tehdään
  • Milloin työ valmistuu
  • Miten muutokset käsitellään
  • Miten kulut käsitellään
  • Miten laskutus tapahtuu
  • Miten perintä tapahtuu
  • Miten vastuu jaetaan
  • Miten sopimus päättyy

Tämä ei ole täydellinen lista, mutta se on hyvä lähtökohta. Ja se on tärkeä, koska kevytyrittäjänä vastuu on omalla vastuullasi. Vastuu ja vapaus kulkevat käsikädessä. Hyvällä ja kattavalla sopimuksella vältetään monta sudenkuoppaa, jos mutkia matkaan tulee. Räpätätikin on oppirahojaan maksellut, kuten varmasti moni muukin.

Kevytyrittäjyys voi antaa mahdollisuuden kehittyä

Tämä voi antaa myös mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja laajentaa palveluvalikoimaansa, samalla kun testaa vaikka liikeideaansa. Minä tein näin.

Ensin tein puhelinmyyntiä ja ajanvarauksia. Hauskaa oli, ja kerran viikossa oli Teams-palaveri klo 8.30. Muuten palavereja ei ollut.

Myytiin kotisivuja ja samalla haastattelin asiakkaita ja laadin heille tekstimuotoista sisältöä. Joten laajensin palveluni myös sisällöntuotantoon. Tiesinkö silloin asiasta jotain..? No, en. Opettelin matkalla. Jo ensimmäisestä asiakastyöstä lähtien, johon asiakas oli todella tyytyväinen.

Sitten perehdyin eri somekanaviin ja niissä sisällöntuotantoon ja markkinointiin, koska asiakkaat alkoivat niitä kyselemään. Eivät itse ehtineet someaan päivittää, eikä oikein olleet varmoja, että miten. En kyllä tiennyt ensin minäkään, mutta päätin ottaa selvää ja taas opeteltiin matkalla.

Kun sitten tekoäly tuli ja vei muun muassa artikkelipohjaisen sisällöntuotannon ja niiden oikoluvun, niin täysin sokkona soitellen sotaan lähdin opettelemaan miten tekoälyä koulutetaan. Hitto vie! Ei ollut helppoa, kun en tiennyt edes mikä on prompt, puhuin mummomaisesti vain käskyistä ja kehotteista. No, sanasto tuli nopeasti tutuksi. Ja palkkioitakin tuli jokaisesta tunnista. Ja samalla olen saanut seurata tekoälyn huimaa kehitystä ja päässyt näkemään mihin suuntaan se kehittyy. Tuo on ehdottomasti myös etu, koska samalla pysyn suuntauksista käryyillä.

Ja samalla kun olen opetellut asioita, olen saanut palkkioita, joilla olen voinut itseni elättää. Tämä ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaista. Mutta se on mahdollista. Ilman kalliita kursseja, joiden hyödyllisyyttä olisin kiroillut jälkeenpäin.

Ja juuri siksi en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka tyrmäävät ajatuksen heti, vain koska ei uskalleta luottaa siihen, että omalla ammattitaidollaan voi myös itse työllistää itsensä. Selitetään päivärahoista ja epävakaasta tulosta, irtisanomissuojan puuttumisesta ja kuka sitten maksaa, jos olet kipeä..? Tai että pitäisi tietää sitä, tätä ja tota, ennen kuin voi aloittaa.

Mitä Räpätäti tekisi seuraavaksi?

Mutta mitä tekisi Räpätäti seuraavaksi, kun niin paljon on tullut jo tehtyä? Sitä tässä samalla pohdin, kun työpaikkoja selaan ja mietin, että mistäpä sitten seuraava työ.

Olisiko se sitten tuota samaa markkinointityötä? Vai mummoutuisiko ja neuloisi sukkia? Vai kehittäisikö nyt niin trendikkään verkkokurssin vai mitä sitä keksisi? Visoita kyllä on. Vähän liiankin paljon, ja kaikkia en pysty omin päin edes toteuttamaan…

Ehkä seuraava askel onkin se, että lopettaa miettimisen ja alkaa tehdä. Edes jotain. Ottaa yksi visio ja lähteä sitä rakentamaan. Koska lopulta se on ainoa tapa selvittää, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ja ehkä juuri siksi kevytyrittäjyys on ollut minulle hyvä ratkaisu. Se antaa mahdollisuuden kokeilla, oppia ja kehittyä – erehtyäkin – ilman sitä, että ensin pitää perustaa kokonainen yritys. Ja se antaa mahdollisuuden tehdä työtä omilla ehdoilla.

Leave a Reply

Räpätäti

Räpätäti on vahvasti keski-ikään ehtinyt, mutta kaukana kukkahattutädistä. Aina säännöllisen epäsäännöllisesti törmää erilaisiin asioihin ja ilmiöihin, joista täti innostuu räpättämään.

Let’s connect