Tämäkään kirjoitus ei täytä empiirisen tutkimuksen kriteereitä. Otanta ei ole satunnainen, tutkimusryhmä koostuu yhdestä Räpätädistä ja vertaisarviointi tapahtuu lähinnä kahvikupin äärellä ja lukijan toimesta.

Mutta vahinkolopareiden jälkeen töitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Kymmeniä varteenotettavilta kuulostavia ilmoituksia on tavattu läpi ajatuksella, yritysten taustoja pengottu ja joitakin hakemuksiakin lähetetty.

Eli kyllä tässä on jo jonkinlainen tuntuma syntynyt. Ei välttämättä työmarkkinoiden koko totuutta, mutta siihen, kuinka monta ylimääräistä ammattia työnhakijan pitäisi nykyään hallita ennen kuin uskaltaa edes painaa hae paikkaa.

Pelkkä oman työn osaaminen ei tunnu riittävän. Pitäisi olla myös yritystutkija, sopimusasiantuntija ja ajoittain selvännäkijä. Vähintäänkin.

Ja tässä rytäkässä aika moni ilmoitus on karsiutunut pois hakulistaltani. Siinä mielessä olen jälleen jollakin tavalla kuriton kakara, joidenkin mielestä varmastikin jopa nirso, kun mikä tahansa työ ei kelpaakaan edes sen vertaa, että lähettäisin hakemuksen.

Etätyötä tarjolla: haluatko myydä puhelimessa vai tutuille?

Omissa etätyöhauissani vastaan tuntuu tulevan ennen kaikkea kahta lajia: verkostomarkkinointia ja puhelinmyyntiä.

Ei siinä, myynti on oikeaa työtä. Mutta välillä hakutuloksia selaillessa tulee olo, että kaikki muu etänä tehtävä työ on evakuoitu johonkin salaiseen portaaliin, jonka osoitteen saa vasta suoritettuaan kolme persoonallisuustestiä. Tai matkustamalla seuraavaan galaksiin.

Yhden aidosti järkevän ja minua kiinnostavan paikan kuitenkin löysin.

Sitä myös hain. Nyt ovat sormet ja varpaat ristissä, että pääsisin edes haastatteluun. Kohta pitää varmaan pyytää naapurin koiraltakin tassut mukaan. Minä kun en varmasti ole se ainoa hakija.

Toivon siis edelleen. En ole muuttunut pelkäksi työpaikkailmoituksille murisevaksi kodinkoneeksi.

Siisti ilmoitus ei vielä kerro, mitä oven takana odottaa

Mielenkiintoisimpia ovat olleet ilmoitukset, joissa ei ensisilmäyksellä ole mitään erityisen epäilyttävää.

Tehtävät on kuvattu. Teksti on järkevää. Kukaan ei lupaa eläkettä ensi torstaiksi eikä pyydä ostamaan aloituspakettia.

Sitten alat tutkia yritystä.

Ja huomaat, että hakemuksen sijaan tekisi mieli lähettää lisäkysymyksiä A4:n molemmille puolille.

Yksi tällainen vastaan tullut nimi oli Webwork International Ltd. Pelkkä Ltd-pääte ei tietenkään todista mitään epäilyttävää eikä yksin ratkaise yrityksen rekisteröintimaata. Tässä tapauksessa Britannian Companies House -rekisteristä löytyy samanniminen yhtiö lontoolaisella osoitteella. Ilmoituksen ja sopimusosapuolen tiedot on silti aina täsmäytettävä juuri oikeaan yhtiöön.

Ulkomainen yritys ei ole ongelma itsessään. Mutta jos yritys jää työnhakijalle arvoitukseksi, sen selvittämiseen pitää käyttää aikaa.

Ja minähän käytin.

Tekoäly ehdotti tällä kertaa ihan suoraan: älä hae

Omassa taustahaussani löysin arvioita, jotka eivät rohkaisseet etenemään. Nettikommentit eivät yksin ole totuus yrityksestä: kirjoittaja voi olla kuka tahansa, kokemukset voivat olla vanhoja ja samannimiset yrityksetkin mennä sekaisin.

Pyysin siksi tekoälyä auttamaan tietojen kokoamisessa ja yrityksen arvioinnissa.

Tällä kertaa vastaus ei ollut se tavallinen kilometrin mittainen ”toisaalta, mutta toisaalta, huomioi nämä 17 asiaa”. Sain ihan suoran suosituksen:

”Sinun ei kannata hakea tätä paikkaa.”

Se pysäytti.

Ei siksi, että tekoäly olisi erehtymätön työelämän oraakkeli. Ei todellakaan ole. Sen tekemä arvio ei ole viranomaispäätös eikä todistus yrityksen väärinkäytöksistä. Tässäkin arvio riippui siitä, mitä aineistoa se löysi ja miten se sitä tulkitsi. Mutta minulle kokonaisuus ei lopulta antanut riittävää luottamusta hakea.

Työnhakijana saan tehdä sen päätöksen ilman, että minun pitää ensin käydä henkilökohtaisesti testaamassa, kestääkö oma mielenterveys yrityksen toimintamallin.

Ajatus karkasi tästä samantien jo yritysten GEO-optimointiin: siihen, miten yritykset pyrkivät näkymään tekoälyn vastauksissa ja suosituksissa. Mutta siitä joskus toiste. Tässä postauksessa on jo muutenkin enemmän haaroja kuin Kauniiden ja Rohkeiden sukuvyyhdissä, jossa kukaan ei pysy perässä kenen kanssa Brooke on tällä kertaa naimisissa.

Osa-aikainen työ, kokoaikaiset odotukset?

Toinen paikka kuulosti niin ikään kiinnostavalta. Myyntiä, mutta näen tuotteessa aidosti potentiaalia, vaikka markkinoilla on isoja kilpailijoita. Ilmoituskin oli monessa suhteessa avoin.

Mutta jo tehtävälistaa lukiessani mietin, missä kohtaa tämä oikein on osa-aikainen työ, kuten annettiin ymmärtää. Vastuita tuntui olevan sen verran, että osa-aikaisuus saattoi tarkoittaa lähinnä sitä, ettei työpäivä vie aivan kaikkia vuorokauden tunteja. Minusta työ näyttäytyi 2-3 henkilön työltä.

Tekoälyltä sain tähän hyvän listan tarkistettavaa. Ei lopullista tuomiota, vaan kysymyksiä, joihin pitäisi saada vastaukset ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Yrityksellä oli yhteyshenkilö Suomessa, mutta itse yritys oli ilmoituksen mukaan rekisteröity Dubaihin. Korvaus perustui provisioon, ja palkkion laskentaperuste ilmoitettiin USDT-kryptovaluutassa.

Siinä kohtaa kahvikuppi laskeutui pöydälle vähän tavallista hitaammin. Ehdin myös nielaista kahvin ennen kuin se olisi taas pyrkinyt nenästä ulos.

Palkkio kryptoissa, mutta vuokra edelleen euroissa

Provisiopalkkaus ei itsessään ole minulle ongelma. Mutta haluan ymmärtää, mistä provisio syntyy, milloin se maksetaan ja mitä tililleni lopulta tulee. Joten ei kun tutkimaan krytojen kursseja ja laskemaan tarkemmin palkkiota, arvioimaan työtunteja ja realistisia ansioita.

Jos palkkion peruste määritellään USDT:nä, pitää selvittää ainakin, maksetaanko se oikeasti kryptona vai muunnettuna euroiksi. Ja millä ehdoilla.

Ensimmäinen ajatukseni oli, yritetäänkö tässä jotenkin kiertää veroja.

Parin syvähengitys-zen-harjoituksen jälkeen sain koottua itsenii: kryptovara tai Dubai-osoite ei yksin todista verojen kiertämistä. Kryptona maksettu työstä saatu tulo ei myöskään muutu verovapaaksi sillä, että palkkalaskelman tilalla vilahtaa kryptolompakko. Tulon verokohtelu määräytyy sen todellisen luonteen mukaan, ja arvo on huomioitava euroina.

Eli verottaja ei katoa lohkoketjuun. Ja verottajakin haluaa euroja, kuten minäkin.

Myös palvelun hinta oli ilmoitettu USDT:nä. Nyt heräsi käytännön kysymys: miten tämä myydään tavalliselle yrittäjälle, joka haluaa ostaa palvelun mutta ei perustaa samalla uutta harrastusta digitaalisten lompakoiden ympärille?

Voiko maksaa normaalisti? Saako selkeän laskun? Kuka vastaa sopimuksesta? Olenko työntekijä vai itsenäinen toimeksisaaja?

Lähetin silti hakemuksen. Uteliaisuudesta ja siksi, ettei kiinnostavaa tuotetta tarvitse tuomita ennen lisätietoja.

Tästä voi siis vielä tulla jatko-osa. Toivottavasti sellainen, jossa asiat selkiytyvät eikä tule vain lisää kysymyksiä.

Datakeskus rakentuu, ja työehtojen ei pitäisi olla beta-versio

Datakeskuksiin liittyviä työpaikkoja tulee myös vastaan.

Hyvä niin. Työtä tarvitaan.

Mutta samaan aikaan vastaan tulee uutisia, joiden jälkeen tekisi mieli kysyä, kuuluuko maailman moderneimpaan infrastruktuuriin myös ihan tavallinen toimiva työaikakirjanpito.

Yle uutisoi marraskuun alussa työsuojeluviranomaisten huolesta: valtavat datakeskustyömaat ja pitkät alihankintaketjut lisäävät valvonnan painetta ja herättävät kysymyksiä siitä, millaisia epäselvyyksiä työmailla tulee vastaan. Huoli ei tarkoita, että kaikki työmaat tai työnantajat toimisivat väärin.

Mutta se ei myöskään ole pelkkää työnhakijan ylivarovaista mielikuvitusta. Näistä on jo kokemusta viranomaisilla, ei sentään minulla.

Sopimus löytyi: puoli vuotta töiden jälkeen

Ylen aiemmassa selvityksessä kerrottiin puolalaisista työntekijöistä Googlen Haminan datakeskuksen työmaalla. Jutussa käsiteltiin jopa 12 tunnin työpäiviä ja työajan järjestämistä. Kyse oli työmaalla toimineen puolalaisen yrityksen työntekijöistä, ei siitä, että Google olisi ollut heidän suora työnantajansa.

Työsuojelutarkastaja pyysi yritykseltä työajan tasoittumissuunnitelmaa. Aluksi yrityksen  mukaan sellaista ei ollut. Myöhemmin sen asiamies ilmoitti, että sopimus keskimääräisestä työajasta olikin olemassa. Pieni aikataulullinen yksityiskohta vain: toimitusjohtaja ja työntekijät olivat allekirjoittaneet sopimuksen vasta yli puoli vuotta sen jälkeen, kun työkeikka Suomessa oli päättynyt.

Aika kiinnostava tapa järjestää asioita.

Minulla on joskus jäänyt ostoslista tekemättä ennen kauppaan menoa, mutta en ole puoli vuotta myöhemmin yrittänyt todistaa sillä, mitä minun piti silloin ostaa.

Tällainen jälkikäteen allekirjoitettu paperi ei tietenkään itsessään osoita, että työaikajärjestely olisi ollut alun perin asianmukaisesti sovittu. Juuri siksi ajankohdalla on merkitystä.

Google, miten meni noin niin kuin omasta mielestä? En kysy tätä suorana työnantajana vaan suuren hankkeen tilaajana: kuinka hyvin koko ketjun työehdot oikeasti tunnetaan? Nyt kun on myös tämä EU:n vastuullisuusraportointi tullut, joka kattaa myös työntekijöiden työolosuhteet ja alihankkijoiden vastuullisuuden.

Teknologian tulevaisuutta on vaikea ottaa juhlapuheissa vastaan, jos sen perustuksia rakennettaessa työntekijän oikeudet jäävät jonnekin alihankintaketjun hissikuiluun.

Työtä etsimässä, ei epäselvyyksiä kerjäämässä

Tämä on vasta pieni katsaus minun työnhakuuni, ei koko Suomen työmarkkinoiden diagnoosi. Mutta eihän tämä nyt hyvältä näytä, vaikka otanta on pieni ja seurantajakso hyvin lyhyt.

Suomessa on hyviä työnantajia. Ulkomailla on hyviä työnantajia. Myös provisiotyö, etätyö ja kansainväliset toimeksiannot voivat olla aivan toimivia ratkaisuja. Mutta työnhakijan pitäisi päästä arvioimaan itse työtä eikä käyttää kaikkea energiaansa sen selvittämiseen, mitä ilmoituksen takana oikeastaan on.

Minä haluan tehdä töitä. Haluan käyttää osaamistani, oppia uutta ja saada tehdystä työstä ymmärrettävän korvauksen. En odota täydellistä työpaikkaa. Odotan selkeyttä.

Kuka palkkaa? Mitä tehdään? Paljonko siitä maksetaan? Milloin? Ja millä ehdoilla?

Jos nämä selviävät vasta usean selvityskierroksen jälkeen, työnhaku alkaa muistuttaa käytetyn auton ostamista: pinta kiiltää, ilmoitus lupaa paljon ja lopulta konttaan itse taskulampun kanssa katsomassa, mitä pohjassa on jäljellä. Tai sitä haastattelurumbaa, johon kuuluu useampi haastattelukierros ja psykologiset testit, ja lopulta kyseessä on entry levelin työpaikka.

Sen yhden kiinnostavan hakemuksen suhteen pidän edelleen sormet ja varpaat ristissä. Muiden kohdalla yritän pitää ainakin silmät auki.

Leave a Reply

Räpätäti

Räpätäti on vahvasti keski-ikään ehtinyt, mutta kaukana kukkahattutädistä. Aina säännöllisen epäsäännöllisesti törmää erilaisiin asioihin ja ilmiöihin, joista täti innostuu räpättämään.

Let’s connect